Sormet kuurassa kävelyä.

Tänään kävellessäni istahdin hetkeksi kun alkoi sormia paleltamaan liikaa. Tarttee pistää hankintalistalle kuvaushanskat. Siinä istuessani aloin mietiskelemään valokuvaamista yleensä. Mitä haluan kuvillani kertoa? Haluanko että kuva on visuaalisesti kaunis vai onko kuvalla kerrottavana tarina? Itse arvostan tarinoita kuvilla tai ilman. Voisin istua nuotiopiirissä tunti kaupalla kertomassa ja kuuntelemassa. Tänään ei objektiivini eteen osunut mitään tarinan arvoista. No, onhan päivää vielä jäljellä.

 Yksi arvostamistani valokuvaajista, Henri Cartier-Brasson, käytti kuvissaan termiä "ratkaiseva hetki". Sillä ei tarkoiteta kuvan huippuhetkeä vaan yleistä sommittelua. Ehkä jopa itse opin kyseisen termin käyttäjäksi. Moni on multa kysellyt mitä kuvaan. On muuten pirun hyvä kysymys. Mitä siihen sitten vastaisi? Kukin päätelköön itse kuvistani mitä haluan kuvailla. 

Alkoi reissullani kahvihammasta kolottamaan, joten poikkesin erääseen keskustan baariin kahville. Sain kuunnella taas kännisten ördäilyä ihan riittävästi. Reilu kaksi kuukautta olen ollut jo itse ilman viinaa.

Viettäkää mukava lauantai päivä ja nauttikaa elämästänne!

Jos kiinnostaa on tässä hiukan tietoa suuresti arvostamastani valokuvaajasta: https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Henri_Cartier-Bresson

Päätetään tämän päivän höpinät jokin aika sitten ottamani kuvaan.