Johannes Byyt Loimaalla 10.11.2017

Olen tässä viettänyt tosiaan hiukan hiljaiseloa keikkakuvaamisesta opiskelun takia, joten JB:n rumpalilta tullut kuvauspyyntö tuli mukavaan rakoon. Keikka oli tosiaan Loimaalla ja minulle luvattiin kyydit molempiin suuntiin, niin kyllähän minä lähden kamerani kera kuvaamaan! Salmisen Kaikka tuli sitten hakemaan minut toimistostani Tinatuopista perjantai illalla klo 23.00 jälkeen, joten keikka alkoi todella myöhään. Bändi oli jo tehnyt soundcheckin aikaisemmin joten orkesteri aloitti settinsä melkein välittömästi perille päästyämme. Yleisöä oli niukanlaisesti, mutta keikka oli muuten soundeiltaan ja soitoltaan hyvä, vaikka laulajalla Okko Makkosella ääni ei ollut oikein iskussa. Bändin jäsenet ovat tosiaan jo varttuneempia ukkoja joten soittorutiini on kehittynyt vuosien varrella monissa bändeissä mm. Wrum ja 500kg lihaa. Keikkapaikka oli ihan ok, mutta se asiakaskunta.... En nyt rupea sitä enempää tässä purkamaan, mutta aikas banjonsoittopitäjä oli.. Keikan jälkeen jeesasin jätkiä vielä roudauksessa niin pääsimme lähtemään nopeasti. 

Raine Potinkara veti kitaraosuudet loistavalla taidolla ja omaperäisellä, tunnistettavalla soundillaan.

Okko Makkonen hoitaa basson ja lauluosuudet.

Johannes Byyt. Okko, Kaikka ja Potinkara.

Muutoksia arkirutiineihin.

Joo... Keikkakuvailut ovat jääneet vähemmälle viilenevän syksyn ja alkaneen koulun takia. Aloitin metallialan opiskelu Turun AKK:ssa. Positiivisin mielin olen koulussa käynyt ja aikomukseni on mikäli kaikki sujuu niin kuin pitääkin jatkaa metallialan erikoistumista. Aika näyttää mitä tapahtuu. Koulusta en viitsi tässä sen enempää kirjoitella.

Parisen viikkoa sitten tuli tsekattua rekisteri klubin jatkajan, reviirin, systeemit. Ihan mukavan oloinen keikkapaikka itäharjulla. Huomattavasti parempi tilojensa puolesta kuin rekisteri, mutta oli vanhassa enemmän niin kutsuttua "rappioromantiikkaa". Mutta toivon pitkää jatkoa reviirille joka on Turussa harvoja underground keikkapaikkoja. Keikkapaikoista puheenollen, oli juttua erään henkilön kanssa joka kirjoitti artikkelia Turun 70-90 luvun rock elämää kuvaavan kirjan tiimoilta, että pitäisi jonkun tehdä kattava juttu vanhoista Turun seudun keikkapaikoista niin kauan kun on vielä kertojia ja heillä muistikuvat tallella. 

Eli hiukan keikkakuvailu tahtini taitaa hidastua, kun arkisin ei jaksa välttämättä öitä kukkua hereillä, muuta viikonloppuisin keikat pääasiassa ovatkin.

Tuli loppu jutuksi mieleen kun kävin eräässä keskustan liikkeessä ostamassa itselleni nk. kynsikkäät, jotka ovat oikein näppärät käsissä kun pitää kameraa käsitellä. Siinä myyjä neidon kanssa valitsin sopivan parin ja sovittelun jälkeen maksoin, niin vaihtorahoja ojentaessaan neiti toivotti hyviä kuvauskeikkoja. Tunnettavuutta alkaa siis olla!

Oikein hauskaa alkanutta syksyä! 

Pistetään lopuksi kuva V83:sta reviiri klubin keikalta. Näyttäisi siltä kun olisi joltakin tipahtanut kolikko lattialle...

Päivän mietteitä.

Tässä kun samalla tätä naputtaessani tyhjentelen ties monettako kahvikupillista tänään, mietiskelen että minulle tuli viime viikolla kaksi vuotta täyteen ilman alkoholia. Juopottelun lopettaminen oli kyllä hyvä päätös. Jälkeen päin ajateltuna minulla oli kyllä kaikki alkoholistin oireet. Vähättelin ja salailin juomistani. Alkoholista oli tullut päivittäinen tarve. Lopulta oli pakko myöntää itselleni, että alkoholista oli tullut ongelma ja silloin päätin ruuvata korkin kiinni. Päivä päivältä olen enemmän vakuuttunut päätökseni oikeellisuudesta. Näin jatkan toistaiseksi.

Ensimmäiset viikot olivat vaikeita... Yritin liikkua enemmän, mutta lihaskuntoni oli päässyt todella surkeaksi. Siitä se pikku hiljaa alkoi kohentua ja kävelin vähitellen jopa yli 10 kilometrin lenkkejä. Yhtenä päivänä mieleeni välähti että minullahan on järjestelmäkamera kaapissa pölyyntymässä. Päätin ottaa kameran mukaani kävelylenkeille jos vaikka jotain jännää tulisi joskus eteeni. No, eipä kauhean kummoisia näkymiä matkalleni sattunut... Eräänä päivänä käppäilyni kulki kantakuppilaani, jossa kahvia siemaillessani tapasin kaverini joka kertoi että hänen bändillään olisi illalla keikka ja kyseli jos viitsisin tulla paikalle ottamaan muutaman kuvan jotka olisivat edes hiukan parempi laatuisia kuin 5 promillen humalassa otetut kännykkäräpsäisyt. Jälkeenpäin katseltuna kuvat ovat järkyttävän huonoja... Mutta huomasin pitäväni kuitenkin siitä kuvaussessiosta. Siitä vähitellen aloin pyöriä eri keikkapaikoissa kamerani kanssa ja huomasin kuvieni laadun parantuvan vähitellen. Sitten eräänä iltana käppäilin Port Arhurin nyttemmin jo lopetettuun baariin kuvaamaan kahden bändin keikkaa. Konttailin lasinsirpaleiden peittämällä tahmealla lattialla yrittäessäni löytää uusia kuvakulmia. Ja huomasin suorastaan nauttivani siitä. Siinä sitten kävelin räntäsateessa kotiini ja latailin kuviani sosiaaliseenmediaan ja muihinkin vastaaviin paikkoihin. Korvat vielä soiden aloin sitten nukkua. Aamulla herätessäni pää vielä hiukan puuroisena ja napautin tietokoneeni päälle. Kommentteja ja tykkäämisiä oli tullut lukuisia. Silloin tein päätöksen profiloitua keikkakuvaajaksi. Ja sillä tiellä olen pysynyt!

Crackwhore yhtyeen Rane Salo joka houkutteli minut ekalle keikkakuvaukselle.

Eipä tästä keikkakuvauksesta rikastumaan pääse, mutta olen päässyt näkemään ja kokemaan asioita jotka olisi juopotellessa jääneet väliin. Olen saanut myös hyviä uusia kaveruuksia ja tietenkin mahtavia muistoja. Katsotaan kun joskus iskee inspiraatio, voisin kirjoittaa muutaman hauskaisen tarinan, mitä on keikkareissuilla tapahtunut.

Pelto-orjat bändistä ja monesta muustakin kokoonpanosta tuttu Pentti Ilola. Port arthurin baarissa, mistä oikeastaan alkoi keikkakuvaajan tarinani.

Tulipas naputeltua... Kerrotaan lisää jonain toisena kertana. Nautiskelkaa kesän lopusta.

Inkvisitio Baari baarissa 15.07.2017

Inkvisitio bändi aktivoitui liki 20 vuoden tauon jälkeen julkaisemalla uuden levyn ja sitähän luonnollisesti seuraa jonkinlainen kiertue. Nyt Inkvisition pyörät olivat pyörineet Turkuun saakka. Sosiaalisessa mediassa on paljon kirjoiteltu heidän keikoistaan ja pelkkää positiivista palautetta oli tullut sen lisäksi vielä Ilolan Pentti kehui vuolaasti bändin live-esiintymistä, joten päätin että paikalle on mentävä. 

Lauantaina kämpilläni pakkailin kalustoni valmiiksi ja poljin keskustaan. Siinä tuli kavereiden kanssa turistua ja Pelto-orjat bändistä tuttu Kode saapui paikalle ja kun kello eteni riittävästi siirryimme itse keikkapaikalle. Keikqn alkamiseen oli vielä reilu tunti, mutta paikalle saapui muitakin tuttuja ja odottelu meni leppoisissa tunnelmissa. Noin kello 23.15 odotettu keikka alkoi.

Bändin kokoonpano on hiukan mielenkiintoinen, siinä on normaalin kahden kitaran, basson ja rumpujen lisäksi myös viulu sekä tuuba. Soitto alkoi ja pienten alkukankeuksien jälkeen bändi löysi soittovireensä ja miksaaja soundit kohdalleen. 

Bändin keikkasetti oli mukavan omaperäinen, tasavahva ja vaihteleva. Pääasiassa biisit olivat uudelta albumilta, mutta mukavasti vanhojakin biisejä oli tarjolla. Yleisöä oli mukavasti, mutta mistään yleisöryntäyksestä ei voi puhua. Tuttuja kasvoja bongailin yleisön joukosta. Eero Hyyppä, joka on tunnettu Juliet Jonesin sydän orkesterista, Inkvisiosta sekä monista muistakin kokoonpanoista. Valitettavasti hänen sairaus on pakottanut hänet pyörätuoliin ja lopettamaan soittotouhut kokonaan. Todella ikävä juttu lahjakkaalle miehelle.

Omasta mielestäni keikka oli todella loistava! Viulu toi mukavaa pirteyttä ja tuuba jykevää ryhtiä soundeihin. Suosittelen kyllä menemään keikalle jos vain paikkakunnalla satutte olemaan. Itsekin aion ehdottomasti mennä uudestaan jos ja kun uudestaan Turkuun tulevat keikalle. Keikan päätteeksi encorena kuultiin bändin ehkä tunnetuin laulu "Arvi Lind" mikä olikin mukava lopetus mikä sai ihmiset hyvälle tuulelle. Hyvin mielin poistuin paikalta pyörimään Turun yöelämään hetkeksi ennen kotiin siirtymistä.

Lisää kuvia keikasta löytyy facebookista. https://www.facebook.com/Rentunkuvat/posts/469409893415569

Tsekatkaa myös bändin sivut.https://www.facebook.com/groups/28009225656/

Pertti Honkela toi persoonallisen lisän soundeihin tuuballaan. Sopi loistavasti tämän bändin repertuaariin.

Pirkko Kontkanen viulullaan toi pirteää raikkautta settiin.

Seppo Kansanoja hoiteli lauluosuudet kitaran ohella.

Varietee83 Porissa Jazzkadulla 07.07.2017

Olin torstaina TVO:lla terassitorstaita kuvaamassa, kun puhelimeni pärähti. Varietee83:n rumpali Jiri soitteli kertoakseen että perjantaina olisi mahdollista lähteä mukaan Poriin kuvaamaan heidän keikkansa. Siinä juteltiin liikkumispolitiikasta ja Jiri kertoi että Volvo-Pete kerää porukan lähtöpaikkaan. Volvo-Pete oli TVO:lla miksaamassa, joten sopisin hänen kanssa että nappaa minut matkan varrella mukaansa. Aamupäivällä sitten liikuin sovittuun paikkaan ja siinä kahvitellessani Peten farmari volvo lipui paikalle Jussi Hakulinen kyydissä. Hyppäsin kyytiin ja muutaman mutkan jälkeen keräsimme porukkaa kasaan ja vielä nopea piipahdus treeni kämpällä, siirryimme lähtöpaikkaan jossa auton pakkaamisen jälkeen lähdimme ajelemaan kohti Poria.

Perille päästyämme ja keikkapaikan löydettyämme alkoi sitten soittokamojen kasaaminen. Esiintymislava oli suuri pettymys... Lava oli rakennettu aivan liian hepposeksi ja se notkui hemmetisti ja bändi vaati että sitä on vahvistettava ennen keikkaa. Siinä miksaaja Woden kanssa kasasimme PA-systeemejä ja siirryin itse jossain vaiheessa bändin poikien kanssa terassille keikan alkua odottelemaan. Soundchekin jälkeen jatkoimme odottelua ja mikäs siinä oli istuskella kin ilma oli mitä parhain.

Varietee83:n pojat odottelemassa.

Siinä alkoi porukkaa vähitellen saapumaan paikalle ja tunnelma alkoi tiivistymään. No, bändi lavalle ja rokki raikaamaan! Yleisö oli heti mukana ja tunnelma nousi mahtavaksi. Varsinkin kitaristi Tipnu sai loistavan soittofiiliksen ja hakkasi soitintansa raivoisasti tuoden raa'at mutta hyvät soundit ilmoille. Yllättäen kesken setin sähköt katkesivat, mutta se ei suuremmin haitannut kun yleisö lauloi mukana niin lujaa pelkkien rumpujen säestyksellä, että olisi voinut sen kuulua keikkaan. 

Sitten muu orkesteri poistui lavalta ja Tipnu sekä Hakulinen esittivät duettona kaikkien odottaman joutsenlaulun joka suorastaan räjäytti paikan! Versio oli tällä kertaa hiukan erilainen, johon Hakulinen vitsaili että hänellä on sentään oikeus kyseistä biisiä muutella. Kaksi settiä bändi soitti ja encoreksi vetivät Hakulisen ensimmäisen levytyksen, eli Appendix orkesterin levyttämän "Raha ei oo mun valuuttaa" biisin. Sitten vaan soittimet kyytiin ja ne ketkä Turkuun palasivat aloittivat kotimatkan. Keikka oli hemmetin hyvä ja vaikuttaa nyt siltä että bändissä olleet erimielisyydet ovat nyt sovittu.

Sellainen oli tämä reissu!

Jos varakitaran hihna on jäänyt kotiin, sellainen väsätään kitarakassin hihnasta...

Jartza kiittää ja kumartaa!

Illan tunnetuin esiintyjä. Jussi Hakulinen, jonka käsialaa on Varietee83:n keikkasetti

Pelle Miljoona United 19.05.2017 Vähätorilla.

Viimeinkin jo odotettu kesä saapui. Heräilin ja nappasin kamerani ja muut rensselit mukaan ja lähdin polkemaan kohti keskustaa. Mikäs siinä oli polkea.., Oikein mukava ja lämmin ilma oli houkutellut runsaasti ihmisiä liikkeelle jokirantaan. Siinä tuli kahviteltua ja höpistyä tuttujen kanssa illan keikkaa odotellessa. Siinä klo 20.00 paikkeilla siirryin kohti pääkirjastoa jonka kupeessa Pelle Miljoona yhtyeineen esiintyi.

Soitto alkoi ja ihan kohtuullinen määrä ihmisiä olikin saapunut kuuntelemaan. Tuli tavattua vanhoja työkavereita joiden kanssa tuli kuulumiset vaihdettua keikan lomassa. Itse keikka oli tasavahva, joskin soundit eivät olleet oikein parhaat mahdolliset, mikä tosin ulkoilma keikoilla on yleinen ongelma. Biisilista kattoi hyvän kattauksen Pellen ja Problemsin tuotantoa, sillä Tumppi Varonen on tämän kokoonpanon basisti/vokalisti Pellen hoitaessa rummut ja lauluosuudet. Suuria yllätyksiä ei ollut tarjolla. Yksi vielä julkaisematon kappale kuultiin joka kuulemma julkaistaan elokuussa tulevalla levyllä. Keikkasetti oli riittävän pitkä ja monipuolinen. Viimeisenä kappaleena kuultiin "Hyvää yötä maailma" mikä onkin sopivan seesteinen lopetus. Keikasta voisin sanoa Jorma Uotisen sanoin"Ei huono!"

Vanhan liiton punkkari. Pelle Miljoona.

Toinen vanhan liiton punkkari. Tumppi Varonen.

Energinen kitaristi, Jukka Melasniemi.

Hätäapu records 30v. 6.5.2017 TVO:lla

Tällaiset kekkerit piti käydä tsekkaamassa, ihan mielenkiintoisen bändi tarjonnan takia. Ilma oli hyvä, joten poljin pyörälläni paikalle. Olin paikalla hiukan ennen ovien avautumista ja tuli siinä nähtyä paljon tuttuja ja höpistyä heidän kanssaan. Kello 21.00 ovet aukenivat ja tilaisuus alkoi. 

Ensimmäisenä lavalle tuli Sätkynukke. Ei se hullummalta kuulostanut, vaikka bändi ei ole ollut kasassa vuosiin, eikä käsittääkseni pitäneet moniakaan treenejä ennen tätä tilaisuutta. Tuttuja kasvoja siinä soitteli Turun punk-skenestä.

Sätkynukke.

Seuraavana esiintymisvuorossa oli Sekasorto. Suoraviivaista anarkistista rytinää ryyditettynä yhtyeen laulajan, Kaide Laaksosen, poliittisilla saarnoilla. Ei ollut oikein minun makuuni. 

Sekasorto lavalla. Yhtyeen solisti tunnetaan voimakkaista mielipiteistään.

Sitten lavalle kipusi bändi mitä odotin eniten: Mekkala plays Mellakka. Yhtye siis oli sekalaisista muusikoista kasattu cover-bändi mikä soitti Mellakka yhtyeen tuotantoa. Soitto meni ehkä hiukan komedian puolelle, mutta yleisöllä sekä bändillä tuntui olevan hauskaa. No, eikös bändit esiinny yleensä viihteen takia. Setti oli lyhyt ja nopea. 

Mekkala. Cracwhoresta ja Abortti13 yhtyeistä tuttu Ristaniemi solistina.

Viimeisenä esiintyjänä esiintyi Huora niminen orkesteri. Naisvokalistilla varustettu ihan mukavaa punkkia soittava orkesteri, joka oli mulle uusi tuttavuus. Ei hassumpaa tavaraa!

Huora bändin laulaja.

Sellainen oli settinä TVO:lla. Itse kaipailin hiukan, että hätäavun perustaja Petri Vallin olisi pitänyt edes pienen puheen ja kertoillut jotain levy-yhtiönsä historiasta. Siinä bändien välissä tuli turistua tuttujen kanssa ja tuli taas huomattua että alkaa mulla olla tunnettavuutta keikkakuvaajana. Mutta ei tästä ammattia saa.. Mutta siitä huolimatta meinaan jatkaa keikkojen tallentamisia. 

Nautiskelkaa nyt keväisistä keleistä!

Niin loppui se kaunis varietee...?

25. Helmikuuta tuli käytyä Tampereella hervannassa Varjo baarissa kuvaamassa Varietee83 bändin todennäköisesti viimeinen keikka. Tämän keikan jälkeen kitaristi Tipnu ja rumpali Jiri poistuvat orkesterista uusiin haasteisiin. Harmi juttu. Toivottavasti bändi saa uudet soittajat ja pystyvät jatkamaan, mutta pieni epäilyksen peikko hiipii mieleeni. Nykyisellä kokoonpanolla soitto oli saatu hiottua todella saumattomaksi ja uusien soittajien "sisäänajo" voi olla hankalaa. Aika näyttää mitä tuleman pitää!

Lokakuussa 2015 Varietee83 soitti ensimmäisen keikkansa TVO:lla ja olin tietenkin paikalla kameroineni. Tuttuja jätkiä minulle entuudestaan ja siitä pikkuhiljaa sain itseni bändin kuvaajaksi, kuskiksi ja yleisapulaiseksi hommattua. Hauskaisia muistoja jäänyt minulle tästä ja olen saanut mukavasti käytännön kokemusta keikkakuvaamisesta. Kesällä 2016 biisien tekijä, Jussi Hakulinen, tuli vierailemaan yhdelle keikalle jonka jälkeen hän liittyi kokonaan bändin kokoonpanoon. Erityisesti mieleeni on jäänyt keikka Porin jazzeilla. Niin vahvaa tunnelmaa oli mahtava olla tallentamassa.

Timpe, bändin valomies ja erittäin pätevä kaveri bändin teknisissä asioissa.

Tunnen pientä ylpeyttä siitä että olen saanut olla mukana pienessä palassa Suomi-rockin historiaa, ehkäpä vain sen historian kirjan sivulla pienessä alaviitteessä, mutta kuitenkin mukana.

Varietee83 viimeistä kertaa tässä kokoonpanossa.

Tipnu ja Jiri. Viimeistä kertaa lavalla tämän bändin riveissä.

Itse keikka oli ihan hyvä, vaikka mielestäni hiukan havaitsin parhaimman terän puuttumista. Illalla esiintyi myös Pyhä klaani-bändi joka esitti dingon biisejä, eli ilta hervannassa oli aika Porilais painotteinen. Hyvä ystäväni piipahti myös paikalla ja oli kivaa jutella hänen kanssa kuulumiset. Yöllä pienen säätelyn jälkeen pääsimme ajelemaan takaisin Turkuun. 

Jussi Hakulinen, mies monien hittien takana.

Teemu Tuomi, loistava lavaesiintyjä.

Kirjoitellaan pitkästä aikaa..

Aikaa on vierähtänyt viime kirjoituksesta. Vuosi ja amerikan presidentti on vaihtunut, mutta minulla kaikki rullaa suunnilleen ennallaan. Ilmat ovat olleet todella epäsuotuisia joten kuvaaminen on jäänyt todella vähille. Odotellaan kun kevät pääsee pitemmälle, niin eiköhän kameran suljin ala taas napsumaan. 

Olen mietiskellyt uusia kuvauskohteita mutta jotenkin pää pyörii tyhjää sillä alueella. Kaikkea pientä on tässä talven mittaan testailtu studiokuvaus mukaanlukien. Ei vaan ollut minun juttuni. 

Päivät ovat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta pyörineet samaa rataa muutamaa poikkeusta lukuunottamatta ja sellaisista päivistä ei kerry kauheasti kerrottavaa. 

Olen tutkinut netistä aika aktiivisesti uusia palikoita kuvauskalustooni, mutta enpä ole suurempia hankintoja tehnyt mikä osittain johtuu rahavarojen niukkuudesta. Pidetään silmät auki, niin eiköhän jotain mukavaa ja uutta tule taas kalustooni.

Kirjoitellaan taas kun jotain uutta kun tehdään taas jälkeen jotain mielenkiintoista.

Hyvää kevään odottelua kaikille!

Katsellaan mielenkiintoisia juttuja jatkossakin!