Päivän mietteitä.

Tässä kun samalla tätä naputtaessani tyhjentelen ties monettako kahvikupillista tänään, mietiskelen että minulle tuli viime viikolla kaksi vuotta täyteen ilman alkoholia. Juopottelun lopettaminen oli kyllä hyvä päätös. Jälkeen päin ajateltuna minulla oli kyllä kaikki alkoholistin oireet. Vähättelin ja salailin juomistani. Alkoholista oli tullut päivittäinen tarve. Lopulta oli pakko myöntää itselleni, että alkoholista oli tullut ongelma ja silloin päätin ruuvata korkin kiinni. Päivä päivältä olen enemmän vakuuttunut päätökseni oikeellisuudesta. Näin jatkan toistaiseksi.

Ensimmäiset viikot olivat vaikeita... Yritin liikkua enemmän, mutta lihaskuntoni oli päässyt todella surkeaksi. Siitä se pikku hiljaa alkoi kohentua ja kävelin vähitellen jopa yli 10 kilometrin lenkkejä. Yhtenä päivänä mieleeni välähti että minullahan on järjestelmäkamera kaapissa pölyyntymässä. Päätin ottaa kameran mukaani kävelylenkeille jos vaikka jotain jännää tulisi joskus eteeni. No, eipä kauhean kummoisia näkymiä matkalleni sattunut... Eräänä päivänä käppäilyni kulki kantakuppilaani, jossa kahvia siemaillessani tapasin kaverini joka kertoi että hänen bändillään olisi illalla keikka ja kyseli jos viitsisin tulla paikalle ottamaan muutaman kuvan jotka olisivat edes hiukan parempi laatuisia kuin 5 promillen humalassa otetut kännykkäräpsäisyt. Jälkeenpäin katseltuna kuvat ovat järkyttävän huonoja... Mutta huomasin pitäväni kuitenkin siitä kuvaussessiosta. Siitä vähitellen aloin pyöriä eri keikkapaikoissa kamerani kanssa ja huomasin kuvieni laadun parantuvan vähitellen. Sitten eräänä iltana käppäilin Port Arhurin nyttemmin jo lopetettuun baariin kuvaamaan kahden bändin keikkaa. Konttailin lasinsirpaleiden peittämällä tahmealla lattialla yrittäessäni löytää uusia kuvakulmia. Ja huomasin suorastaan nauttivani siitä. Siinä sitten kävelin räntäsateessa kotiini ja latailin kuviani sosiaaliseenmediaan ja muihinkin vastaaviin paikkoihin. Korvat vielä soiden aloin sitten nukkua. Aamulla herätessäni pää vielä hiukan puuroisena ja napautin tietokoneeni päälle. Kommentteja ja tykkäämisiä oli tullut lukuisia. Silloin tein päätöksen profiloitua keikkakuvaajaksi. Ja sillä tiellä olen pysynyt!

Crackwhore yhtyeen Rane Salo joka houkutteli minut ekalle keikkakuvaukselle.

Eipä tästä keikkakuvauksesta rikastumaan pääse, mutta olen päässyt näkemään ja kokemaan asioita jotka olisi juopotellessa jääneet väliin. Olen saanut myös hyviä uusia kaveruuksia ja tietenkin mahtavia muistoja. Katsotaan kun joskus iskee inspiraatio, voisin kirjoittaa muutaman hauskaisen tarinan, mitä on keikkareissuilla tapahtunut.

Pelto-orjat bändistä ja monesta muustakin kokoonpanosta tuttu Pentti Ilola. Port arthurin baarissa, mistä oikeastaan alkoi keikkakuvaajan tarinani.

Tulipas naputeltua... Kerrotaan lisää jonain toisena kertana. Nautiskelkaa kesän lopusta.