Tuli sitten tehtyä Varietee83:n poikien kanssa pieni Suomi turnee taas. Perjantaina tulin aamupäivällä keskustaan aamukahville ja tovin kuluttua orkesterin rumpali tuli noutamaan minut ja matkalla käytiin noutamassa keikkabussi ja siitä sitten treenikämpälle ja matka kohti Poria alkoi. Perille päästyämme haeskeltiin hetki oikeaa esiintymislavaa Jazz-kadulta. Tuttu kuvio edessä: Kamat lavalle, kasaan ja soundcheck. Niiden jälkeen osa porukasta jäi alueelle pyörimään ja osa, minä mukaan lukien, menimme Hakulisen kämpille odottamaan keikan alkua. Siinä kun lähdimme hissillä alaspäin oli hissi melkein alhaalla kun se pysähtyi ja lähti takaisin ylös. Pääsimme melkein ylös asti kun hissi taas pysähtyi ja lähti jälleen alas... Onneksi saatiin ovi auki ja menimme sitten rappusia pitkin alas.... Taksilla sitten keikkapaikalle ja bändi lavalle, minä viritin kuvauskalustoni ja keikka alkoi. Yleisö hullaantui täysin ja tunnelma kohosi kattoon. Bändi veti settiään vahvalla rutiinilla. Joutsenlaulun alkaessa sytkärimeri nousi ylös ja jotkut liikuttuivat kyyneliin saakka. Mahtava keikka! Keikan jälkeen ajelin rumpalin auton parin bändin jäsenen kera takaisin Turkuun.
Porissa oli yleisöä kiitettävästi ja tunnelma oli tosiaan mahtava!
Lauantaina lähdin taas parin mutkan kautta keskustaan aamukahville ja odottelin puhelinsoittoa. Jahka puhelin pärähti, kävin noutamassa rumpalin ja basistin ja matka kohti Saloa alkoi. Keikkapaikan löydettyämme taas sama sirkus: Kamat sisään ja odottelu alkoi. Yleisöä oli paikalla taasbihan mukava määrä, mutta koska kyseessä oli eräänlaiset festarit ja bändejä oli monia, epäilimme että kyllä tämä juttu meni järjestäjälle puolelta tappiolle. Keikka alkoi ja yleisö diggasi taas hemmetisti! En ole ennen ollut kuvaamassa keikalla missä oli noin paljon kännistä porukkaa bailaamassa.. Nopeat refleksini pelastivat objektiivini kovalta kolhulta kun jengi riehaantui kunnolla. Eräs hyvä ystäväni tuli paikalle katsomaan V83:a kun ei ollut ennen livenä heitä nähnyt ja piti näkemästään. Kommentoikin keikan jälkeen että Suomessa on kaksi kiertävää Yö-orkesteria. Molemmissa on yhtä monta alkuperäisjäsentä... Mutta tämä on parempi! Keikan jälkeen ajelin taas Turkuun ja rumpali ja kitaristi kotiin.
Salossa oli hyvä meininki!
Sunnuntaina taas ajelin hakemaan orkesterin poikia ja kamojen kanto pub Port Arthuriin. Keikkaa viivästytti jalkapallon loppuottelu ja soittamaan päästiin vasta puolen yön nurkilla. Yleisöä oli taas mukavasti, osa tosin oli ihan välipysähdyksellä kun ruisrock loppui ja matka ruissalosta keskustaan kulkee juuri tämän kapakan ohi. Väsymys näkyi jo soittajista ja varsinkin laulajan, Jartzan, ääni ei ollut parhaassa iskussa enää. Keikka meni silti hyvin ja jengi tuntui pitävän keikasta kovasti. Oli aikas työntäyteinen viikonloppu.
Väsymys näkyi soittajista sunnuntai iltana, mutta keikka sujui silti ihan hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti