Mitä teen öisin kun muut nukkuvat? Minä kuljen, katselen, huomaan, pysähdyn ja otan siitä kuvan. Tuossa kun olen jutellut eri ihmisten kanssa valokuvaamisesta, olen pannut merkille että jotkut arvostavat liikaa kameraa. Kameran pitäisi olla viimeistä huutoa ja parasta/kalleinta mallia että kuvista tulee hyviä. Ei. Kuvaajahan sen kuvan ottaa. Kamera on vain työkaluna siinä. Sen kyllä myönnän, että hyvä kamera helpottaa kuvan ottamista, mutta ei se valitse kuvauskohdetta. Minulle kuvaamisesta on tullut intohimo. Harvoin poistun kotoani minnekään lähikauppaa kauemmaksi ilman kuvauskalustoani. Ei sitä koskaan tiedä minne matkani johtaa päivän mittaan. Olen kuvausreissuillani oppinut paljon en vain kuvaamisesta, vaan myös elämästä yleensä. Kun näen jotain kuvattavaa, pitää asenteen olla nöyrä ja tarvittaessa röyhkeäkin. Ei sieltä takarivistä edes näe mitään saati saa kunnon kuvia. Röyhkeästi eturiviin vaan! Valokuvaajan tarvii seistä näkyvällä paikalla näkymättömänä. Ei tämä kuvaaminen aina niin herkku hommaa ole, mutta kun saa napattua hyvän kuvan ja siitä saa positiivista palautetta, niin jaksaa taas raahata painavaa kuvauskalustoa selässä ja kameraa kaulalla laukaisu valmiina taas yhden päivän lisää. Eräällä kuvausfoorumilla joku valitteli kun hänellä on vain kamerapuhelin jolla kuvaa. Kommentoin että kamera on toisarvoinen asia, kunhan vaan kuvaa!
Mustat pilvet näemmä kerääntyivät taivaalle ja alkoi sadella. Eli tulen varmaankin kastumaan kotimatkallani. Mutta tulee sade kyllä tarpeeseenkin! Sateella on hyvä katsoa sateen kaaria, niin kuin yöllä on hyvä katsoa tähtiä. Nauttikaa viikonlopustanne!
Viisas lausahdus tämän illan aatosten jälkeen. Toivottavasti pistää muitakin mietiskelemään asioita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti