perjantai 23. maaliskuuta 2018

Kyllä se tästä taas...

Minulla on tosiaan ollut kuvaus touhut pysähdyksissä motivaatiopulan ja sairastumisen takia. Lähiaikoina sairauteni laajuus ja siihen liittyvät hoidot toivittavasti selviytyvät, niin uskon vahvasti että keikoilla käynti ja valokuvaaminen jatkuu taas.

Sairastumiseni on vienyt voimani aika vähiin, mutta uskon tervehtyväni mahdollisimman nopeasti, riippuen tietenkin mahdollisesti tarvittavan operaation laajuudesta. Ei heitetä kirvestä kaivoon vielä!

Nyt jää kirjoittelut lyhyeksi. Kevät tekee tuloaan ja ilmat lämpenevät mukavasti. Pistetään tähän loppuun kuva Vepsän saaresta viime kesältä.

maanantai 12. helmikuuta 2018

Kovaa itsekritiikkiä, pohdintaa, masentumista ja päätös.

Perjantaina 9. helmikuuta Johannes Byyt esiintyi taasen Tinatuopissa ja minä tietenkin kamerani kera paikalla. Bändi soitti puolitoista tuntia ja keikka oli sinäänsä ihan ok, mutta minun kohdaltani kaikki meni pieleen.. Noin 99% ottamistani kuvista meni pilalle ja fiilis koko valokuvaus harrastukseen osoitti lopahtamisen merkkejä kun kuvia katselin isolta ruudulta. Mielessäni pyöri vain miten kuvat olivat järkyttävän huonoja... Olenhan kuvannut lukuisia keikkoja joista olen saanut omastani ja muidenkin mielestä hyviä otoksia ja muilta tullut positiivinen palaute on ollut se mukava piriste joka on saanut minut nappaamaan kuvauskaluston kuntoon ja lähtemään keikoille kuvaamaan. Nyt tosiaan harkitsin kameran tunkemista kaapin perälle ja mietiskelin jo uutta harrastusta. 16.2. pitäisi mennä taas kuvaamaan yksi keikka TVO:lle ja sen aion tehdä, koska olen sen hiukan lupaillut.

Pohdiskelin tosiaan pitkään koko kuvaustouhun lopettamista, mutta sen verran kannustuksia tuli, että meinaan jatkaa touhua vielä toistaiseksi. Toivottavasti kipinä syttyy kunnolla uudestaan ja saan taas nautintoa onnistuneesta kuvauskeikasta. 


Johannes Byyt tiniksen lavalla. Järkyttävän huono kuva. "Tämä on skandaali!" Niinkuin lempi kuunnelmasarjassani sihteeri Mildred kommentoi jokaisen vastoinkäymisen kohdalla.


Mutta nautiskellaan ilmojen lämpeämisestä eikä anneta pikkuasioiden masentaa. Toivon, että saan jokin päivä ikuistettua sen kuuluisan parhaan kuvan!

keskiviikko 17. tammikuuta 2018

Punk tykitystä TVO:lla 13.01.2018

TVO:lla oli kerrassaan mainio bändi kattaus jota mainosteltiiin somessa monen kaverin toimesta joten päätös sinne menemiseen oli helppoa tehdä. Olin paikalla hyvissä ajoin ennen ovien aukeamista ja oli siinö odottelemassa muutama tuttu jonka kanssa tuli turistua ennen keikan alkua. Siinä sitten siemailin kahvia ja virittelin kamerani valmiiksi. Väkeä tuli koko ajan lisää tasaiseen tahtiin ja lopulta ensimmäinen bändi saapui lavalle ja soitto alkoi.


Ensimmäisenä esiintyi Tuomio niminen bändi joka teki ensimmäisen keikkansa 29 vuoteen. Tuomion solistina toimii Jiri, joka on tuttu mies Turun taudin ja Varietee83:n rumpujen takaa. Oli mielestäni hemmetin hyvää tavaraa! Setti oli vaan valitettavan lyhyt. Soiton jälkeen juttelin muutaman tutun kanssa ja he myös kehuivat bändin keikkaa. Seuraava keikka on kuulemma 16.02 samassa paikassa ja silloin on odotettavissa pitempi setti.

Tuomio rymisti settinsä vauhdilla ja raivolla.



Seuraavana lavalle saapui Crackwhore, joka esitti hyvän ja tasaisen setin, missä ei suuria yllätyksiä ollut. Ei huono keikka tältä bändiltä.


Pitkän linjan rock räimettä tarjoili Crackwhore.



Seuraavana oli vuorossa 30-vuotista taivaltaan juhlistava Turun Tauti. Hemmetin hyvän keikan pojat soittivat. Itse kaipailisin settiin uutta materiaalia. Siitä on ollut puhetta, joten odotellaan mitä tuleman pitää. Keikkasetti oli hyvä ja itse yllätyin kun soittivat lopetusraidaksi "Nähdään helvetissä" biisin. Turun Taudin laulaja täytti 50 vuotta samalla viikolla. Joten onnittelut Jartzalle vielä kerran!


 
30 vuoden ikään ehtinyt Turun Tauti.


Sitten oli vuorossa Abortti 13 jossa rummuissa tuurasi Turun taudin basisti Miikkanen. Hienosti hoiteli rumpuosuudet. Tarvii kyllä myöntää, että mitä useammin olen tämän bändin livenä nähnyt, pidän siitä koko ajan enemmän. Hemmetin hienon setin tämäkin orkesteri luukutti.

Pitkän uran tämäkin bändi tehnyt suomen punk rintamalla.


Kello oli jo likemmäs 01.00 kun viimeinen esiintyjä Varietee83 aloitti settinsä. Tällä kertaa oli pari ennen kuulematontakin biisiä soittolistalla. Jussi Hakulinen kertoili biisien välissä tarinoita laulujen synnyistä. Keikka oli valitettavan lyhyt aikatauluista johtuen ja encore jäi soittamatta. 

Sellainen oli lauantai ilta TVO:lla. Todella hieno kattaus josta pidin kovasti! Onneksi menin ajoissa paikalle kun paikka oli loppuun myyty ja aika moni joutui poistumaan paikalta pääsemättä edes sisälle.

Hyvän keikan tunnusmerkki!

maanantai 13. marraskuuta 2017

Johannes Byyt Loimaalla 10.11.2017

Olen tässä viettänyt tosiaan hiukan hiljaiseloa keikkakuvaamisesta opiskelun takia, joten JB:n rumpalilta tullut kuvauspyyntö tuli mukavaan rakoon. Keikka oli tosiaan Loimaalla ja minulle luvattiin kyydit molempiin suuntiin, niin kyllähän minä lähden kamerani kera kuvaamaan! Salmisen Kaikka tuli sitten hakemaan minut toimistostani Tinatuopista perjantai illalla klo 23.00 jälkeen, joten keikka alkoi todella myöhään. Bändi oli jo tehnyt soundcheckin aikaisemmin joten orkesteri aloitti settinsä melkein välittömästi perille päästyämme. Yleisöä oli niukanlaisesti, mutta keikka oli muuten soundeiltaan ja soitoltaan hyvä, vaikka laulajalla Okko Makkosella ääni ei ollut oikein iskussa. Bändin jäsenet ovat tosiaan jo varttuneempia ukkoja joten soittorutiini on kehittynyt vuosien varrella monissa bändeissä mm. Wrum ja 500kg lihaa. Keikkapaikka oli ihan ok, mutta se asiakaskunta.... En nyt rupea sitä enempää tässä purkamaan, mutta aikas banjonsoittopitäjä oli.. Keikan jälkeen jeesasin jätkiä vielä roudauksessa niin pääsimme lähtemään nopeasti. 





Raine Potinkara veti kitaraosuudet loistavalla taidolla ja omaperäisellä, tunnistettavalla soundillaan.





Okko Makkonen hoitaa basson ja lauluosuudet.





Johannes Byyt. Okko, Kaikka ja Potinkara.

lauantai 9. syyskuuta 2017

Muutoksia arkirutiineihin.

Joo... Keikkakuvailut ovat jääneet vähemmälle viilenevän syksyn ja alkaneen koulun takia. Aloitin metallialan opiskelu Turun AKK:ssa. Positiivisin mielin olen koulussa käynyt ja aikomukseni on mikäli kaikki sujuu niin kuin pitääkin jatkaa metallialan erikoistumista. Aika näyttää mitä tapahtuu. Koulusta en viitsi tässä sen enempää kirjoitella.

Parisen viikkoa sitten tuli tsekattua rekisteri klubin jatkajan, reviirin, systeemit. Ihan mukavan oloinen keikkapaikka itäharjulla. Huomattavasti parempi tilojensa puolesta kuin rekisteri, mutta oli vanhassa enemmän niin kutsuttua "rappioromantiikkaa". Mutta toivon pitkää jatkoa reviirille joka on Turussa harvoja underground keikkapaikkoja. Keikkapaikoista puheenollen, oli juttua erään henkilön kanssa joka kirjoitti artikkelia Turun 70-90 luvun rock elämää kuvaavan kirjan tiimoilta, että pitäisi jonkun tehdä kattava juttu vanhoista Turun seudun keikkapaikoista niin kauan kun on vielä kertojia ja heillä muistikuvat tallella. 

Eli hiukan keikkakuvailu tahtini taitaa hidastua, kun arkisin ei jaksa välttämättä öitä kukkua hereillä, muuta viikonloppuisin keikat pääasiassa ovatkin.

Tuli loppu jutuksi mieleen kun kävin eräässä keskustan liikkeessä ostamassa itselleni nk. kynsikkäät, jotka ovat oikein näppärät käsissä kun pitää kameraa käsitellä. Siinä myyjä neidon kanssa valitsin sopivan parin ja sovittelun jälkeen maksoin, niin vaihtorahoja ojentaessaan neiti toivotti hyviä kuvauskeikkoja. Tunnettavuutta alkaa siis olla!
Oikein hauskaa alkanutta syksyä! 

Pistetään lopuksi kuva V83:sta reviiri klubin keikalta. Näyttäisi siltä kun olisi joltakin tipahtanut kolikko lattialle...





tiistai 8. elokuuta 2017

Päivän mietteitä.

Tässä kun samalla tätä naputtaessani tyhjentelen ties monettako kahvikupillista tänään, mietiskelen että minulle tuli viime viikolla kaksi vuotta täyteen ilman alkoholia. Juopottelun lopettaminen oli kyllä hyvä päätös. Jälkeen päin ajateltuna minulla oli kyllä kaikki alkoholistin oireet. Vähättelin ja salailin juomistani. Alkoholista oli tullut päivittäinen tarve. Lopulta oli pakko myöntää itselleni, että alkoholista oli tullut ongelma ja silloin päätin ruuvata korkin kiinni. Päivä päivältä olen enemmän vakuuttunut päätökseni oikeellisuudesta. Näin jatkan toistaiseksi.

Ensimmäiset viikot olivat vaikeita... Yritin liikkua enemmän, mutta lihaskuntoni oli päässyt todella surkeaksi. Siitä se pikku hiljaa alkoi kohentua ja kävelin vähitellen jopa yli 10 kilometrin lenkkejä. Yhtenä päivänä mieleeni välähti että minullahan on järjestelmäkamera kaapissa pölyyntymässä. Päätin ottaa kameran mukaani kävelylenkeille jos vaikka jotain jännää tulisi joskus eteeni. No, eipä kauhean kummoisia näkymiä matkalleni sattunut... Eräänä päivänä käppäilyni kulki kantakuppilaani, jossa kahvia siemaillessani tapasin kaverini joka kertoi että hänen bändillään olisi illalla keikka ja kyseli jos viitsisin tulla paikalle ottamaan muutaman kuvan jotka olisivat edes hiukan parempi laatuisia kuin 5 promillen humalassa otetut kännykkäräpsäisyt. Jälkeenpäin katseltuna kuvat ovat järkyttävän huonoja... Mutta huomasin pitäväni kuitenkin siitä kuvaussessiosta. Siitä vähitellen aloin pyöriä eri keikkapaikoissa kamerani kanssa ja huomasin kuvieni laadun parantuvan vähitellen. Sitten eräänä iltana käppäilin Port Arhurin nyttemmin jo lopetettuun baariin kuvaamaan kahden bändin keikkaa. Konttailin lasinsirpaleiden peittämällä tahmealla lattialla yrittäessäni löytää uusia kuvakulmia. Ja huomasin suorastaan nauttivani siitä. Siinä sitten kävelin räntäsateessa kotiini ja latailin kuviani sosiaaliseenmediaan ja muihinkin vastaaviin paikkoihin. Korvat vielä soiden aloin sitten nukkua. Aamulla herätessäni pää vielä hiukan puuroisena ja napautin tietokoneeni päälle. Kommentteja ja tykkäämisiä oli tullut lukuisia. Silloin tein päätöksen profiloitua keikkakuvaajaksi. Ja sillä tiellä olen pysynyt!


Crackwhore yhtyeen Rane Salo joka houkutteli minut ekalle keikkakuvaukselle.



Eipä tästä keikkakuvauksesta rikastumaan pääse, mutta olen päässyt näkemään ja kokemaan asioita jotka olisi juopotellessa jääneet väliin. Olen saanut myös hyviä uusia kaveruuksia ja tietenkin mahtavia muistoja. Katsotaan kun joskus iskee inspiraatio, voisin kirjoittaa muutaman hauskaisen tarinan, mitä on keikkareissuilla tapahtunut.


Pelto-orjat bändistä ja monesta muustakin kokoonpanosta tuttu Pentti Ilola. Port arthurin baarissa, mistä oikeastaan alkoi keikkakuvaajan tarinani.


Tulipas naputeltua... Kerrotaan lisää jonain toisena kertana. Nautiskelkaa kesän lopusta.

tiistai 18. heinäkuuta 2017

Inkvisitio Baari baarissa 15.07.2017

Inkvisitio bändi aktivoitui liki 20 vuoden tauon jälkeen julkaisemalla uuden levyn ja sitähän luonnollisesti seuraa jonkinlainen kiertue. Nyt Inkvisition pyörät olivat pyörineet Turkuun saakka. Sosiaalisessa mediassa on paljon kirjoiteltu heidän keikoistaan ja pelkkää positiivista palautetta oli tullut sen lisäksi vielä Ilolan Pentti kehui vuolaasti bändin live-esiintymistä, joten päätin että paikalle on mentävä. 

Lauantaina kämpilläni pakkailin kalustoni valmiiksi ja poljin keskustaan. Siinä tuli kavereiden kanssa turistua ja Pelto-orjat bändistä tuttu Kode saapui paikalle ja kun kello eteni riittävästi siirryimme itse keikkapaikalle. Keikqn alkamiseen oli vielä reilu tunti, mutta paikalle saapui muitakin tuttuja ja odottelu meni leppoisissa tunnelmissa. Noin kello 23.15 odotettu keikka alkoi.

Bändin kokoonpano on hiukan mielenkiintoinen, siinä on normaalin kahden kitaran, basson ja rumpujen lisäksi myös viulu sekä tuuba. Soitto alkoi ja pienten alkukankeuksien jälkeen bändi löysi soittovireensä ja miksaaja soundit kohdalleen. 
Bändin keikkasetti oli mukavan omaperäinen, tasavahva ja vaihteleva. Pääasiassa biisit olivat uudelta albumilta, mutta mukavasti vanhojakin biisejä oli tarjolla. Yleisöä oli mukavasti, mutta mistään yleisöryntäyksestä ei voi puhua. Tuttuja kasvoja bongailin yleisön joukosta. Eero Hyyppä, joka on tunnettu Juliet Jonesin sydän orkesterista, Inkvisiosta sekä monista muistakin kokoonpanoista. Valitettavasti hänen sairaus on pakottanut hänet pyörätuoliin ja lopettamaan soittotouhut kokonaan. Todella ikävä juttu lahjakkaalle miehelle.

Omasta mielestäni keikka oli todella loistava! Viulu toi mukavaa pirteyttä ja tuuba jykevää ryhtiä soundeihin. Suosittelen kyllä menemään keikalle jos vain paikkakunnalla satutte olemaan. Itsekin aion ehdottomasti mennä uudestaan jos ja kun uudestaan Turkuun tulevat keikalle. Keikan päätteeksi encorena kuultiin bändin ehkä tunnetuin laulu "Arvi Lind" mikä olikin mukava lopetus mikä sai ihmiset hyvälle tuulelle. Hyvin mielin poistuin paikalta pyörimään Turun yöelämään hetkeksi ennen kotiin siirtymistä.

Lisää kuvia keikasta löytyy facebookista. https://www.facebook.com/Rentunkuvat/posts/469409893415569
Tsekatkaa myös bändin sivut.https://www.facebook.com/groups/28009225656/


Pertti Honkela toi persoonallisen lisän soundeihin tuuballaan. Sopi loistavasti tämän bändin repertuaariin.



Pirkko Kontkanen viulullaan toi pirteää raikkautta settiin.



Seppo Kansanoja hoiteli lauluosuudet kitaran ohella.